keskiviikko 8. elokuuta 2012

Seikkailut lentokentällä ja suomessa

Mun piti eilen viimeinen päivitys tästä kaikesta, mutta huomasin, etten ole ollenkaa noista meidän kulttuuri-illoista pistäny mittää. Olkoon se sitten viimeine. Tämä päivitys on siis omistettu paluumatkalle.

Päivitys viimeistä kertaa hotellilta. Koomalla ei ole rajaa.


Sofian lentokentältä tämä seuraava. Varmaa joku 20 minuuttia kyynelten jälkeen ku hyvästelttiin Eddy, Irina, Vero ja Mirco. Kyllä se tarkastaja hiukan pitkään katsoi, kun olin ihan naama tomaattina turvatarkastuksessa.

Matkatavaroista sen verran, että pelkäsin kuollakseni, että mun ruumaan menevä laukku on liian iso (maksimi 30 kg), mulla oli vaan 18 kg (ottakaa huomioon se, että lähes koko laukun sisältö ja itse laukku oli Bulgariasta ostettu). Käsimatkatavarat ylittivät taas rajan puolellatoista kilolla. Polish Airlinesin sivuilla luki, että ylimääräisistä kiloista (hah hah) joutuu maksaa 10€ per kilo. Onneksi se virkailija, oli rento ja sano vaan, että kanna kädessäs kannettavaa, niin se o ok. Eikä se silloinkaan ku näki toisen kerran mut, ku mentiin koneeseen sisään vaatinu repii sitä kannettavaa kouraan.
Kiitos vain tälle herralle kuka olikin.


Goodbye Bulgaria!

Meillä oli tämän jälkeen, vaihto Varsovassa ja edellinen lento oli pikkasen myöhässä, että tuolla ei ollu vähästä kiinni, että Helsiinkiin pääsy olis menny sivu suun. Mutta, meillä oli Jennin kanssa lihasta kantaa laukkuja ja päämäärä päästä kotiin, että hyvin ehdittiin!


SUOMI! SIELLÄ NÄKYY!!

Vastassa odotti tätini Salli, jolle minulla oli myös pikkuruinen tuliainen, Bulgarialaista ruusuöljyä.
Myöhästyttiin ekasta bussista, jolla mun oli tarkoitus mennä. Muutamasta minuutista oli kiinni, mutta onneksi heti seuraava bussi Tampereelle lähti 25 minuutin päästä, että eipä hätiä ollut.

Tässä viimeine video bussista.

Että semmonen reissu :)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Haikea viimeisen päivän otsikko

Sunnuntai aamu ja meidän hotelli, Kiparis Raiku, herää eilisten The biggest party in Europe -bileistä. Mie piirsin puol viiteen asti kuvaa, jossa on meidän koko kööri. Väsyttää, mutta olen tyytyväinen. Kamala mielihyvän tunne siitä, että että ehdin tehdä sen ajallaan. Meidän ihanat italialaiset, Chiara, Giuseppe ja Jonathan lähtivät tänää 5.30 bussilla Banskoon lastenleiriä vetämään. Ne on vielä siis täällä Bulgariassa yhden viikon lisää. Eilen aamulla lähti taas Suvi, joskus aamulla myös kohti Sunny Beachia. Me saatiin itse valita paluu päivät täältä, jos vaikka halusi vielä reissata jonnekin suuntaan, niin Suvi sitten suuntasi biitsille, jonne sen kaveri sitten tulee kanssa muutaman päivän päästä. Ei paha. :)

Miun iki-ihana kämppis Eva, lähtee sitten seuraavaksi. Hiukan haikee fiilis, mutta minuu niin väsyttää eilinen valvominen, ettei se surullinen mielentila pääse puskee väsymyksen yli. Kyllä se kerkiää tulla. Huomenna sitten viimeistää ku lento lähtee, ja kone on irti Bulgarian maaperästä.

Ollaan me ehditty silti tehdä kaikkea, vaikka aika tulee vastaa. Meidän viimeinen bussimatka kuljetti meidät eilen Gelaan, jossa Bulgarialainen kansanmusiikki soi!


"Bulgaria on toinen maa, jossa säkkipilliä, soitetaan soittimena"
Yritin siis sanoa, että se myös Bulgarian kansallissoitin :)



Festivaalin aloittava esitys. Juuri kuvaamani osuuden jälkeen musiikki muuttui vaihdikkaamaksi, mutta ehkä tämä riittää ihan hyvin. Huomatkaa pieni poika soittamassa edessä :)


Sain vähän lähikuvaa. Noi Kansallispuvut on upeita! Harmi ettei tästä näe, mutta soittajan vyötäisillä musketti ja suuren puukko, joka kuuluu kansallispukuun


Eihän kansanmusiikki ole mitään ilman kansantanssia!

Sen jälkeen, mentiin Wonderful Bridgelle, joka on semmonen nähtävyys, joka kannattaa vilkaista jos Bulgariaan menee. Kamerasta loppui muistin tila, joten paljoa en saanut taltioitua, mutta googlettakaa, googlettakaa!


Ylhäältä!


Ja alhaalta! Päästiin myös louhoksen sisään, jossa virtasi puro. Hypeltiin kivillä, ihan niinkuin lapsena

Semmosta. Nyt pakkaamaan!!

torstai 2. elokuuta 2012

Kanjonin kaiku ja vesiputouksen solina

Käveltiin muutama päivä sitten joku yli 6 kilometriä nähäksemme Smolyanin vesiputoukset. Eli hotellilta eräälle kiskalle joka oli "lähellä" putouksia. Meitä oli viisi je meidän olisi pitäny ottaa kaksi taksia päästäksemme perille. Joten päätettiin kävellä matka, tietämättä tarkalleen minne mentii, onko vielä pitkä matka ynnämuuta.
Ei sitten koskaan päästy perille. Kun luultiin että oltiin perillä, pysähdyttiin yhdelle kiskalle ja kysyttiin, että onko vielä pitkä matka, se sano et joku 2,8 kiljometria, vähän vajaa. Oltiin siinä vaiheessa niin poikki, että jouduttiin lähtee takas, ja myös siksi että oltaisiin ajoissa päivällisellä. Tossavähän tunnelmia.


Burgasin reissu peruuntui tänää, yöpaikan puutteesta, joten meidän viimeinen yhteinen reissu oli uusi yritys mennä vesiputouksille! Tällä kertaa se onnistui!
Tässä vähän matkan saldoa!

Follow the river!

Kiivettiin kokoajan yhä korkeammalle ja korkeammalle. Hitsit kun, en saanu mitenkään kuvattua sitä. Tuntui vähän siltä, että matka oli enemmän kuin 3 vajaa kolme kilometriä.

Ilmeisesti kesken jääneiden rakennusten perustuksia, joiden päällä käveltiin hyvin kivikkoisen tien asemasta.


Seuratessa koskea/jokea, matkalta löytyi kauniita paikkoja, ihan veden läheisyydestä.


Epätoivo melkein iski, kun luulin todella, että tää oli se paikka. Eikä mitään, tästä oli vielä pari kilsaa ainaski!


Meidän pikku picnic kööri!

Tästä ei ollut enää pitkä matka, mutta pakko oli muutaman kerran pitää paussia, koska kulkeminen ylämäkeen oli raskasta. Yksi meistä oli lähtenyt matkaan flipflopeissa, mutta silti hän selvisi valittamatta perille! :)


Löydettiin se!!


Vielä tunnelmia putouksen juurelta. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vesiputouksen :)

***

Lopuksi vielä pieni pala suomen kieltä :)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

No siitähän on nyt jo aikaa

On ollut sen verran hektistä/antihektistä, ettei ole paljon jaksanut kirjoittaa. Tänään nyt päätin, että saisin vähän tuntumaa hommaan. Pitäisi kirjoittaa Youthpass* (apua), ja ihan työhakemuskin kotopuoleen.

* Youthpass on periaatteessa semmonen loppuselonteko tästä kaikesta.

Eilen oli viimeinen treeninkipäivä. Juhlat on juhlittu ja festivaalit on vietetty. Youthpassia ollaan väkerretty ja toisiamme halailtu. Meidän reissun alussa oleva treenaaja Nasko, oli nää kaksi viimeistä päivää jelppimässä ja tehtiin pitkästä aikaa taas oikeita töitä (tai siis siltä se ainakin tuntu. tykkään välillä käyttää enemmän päätä kuin käsiä työnteossa). Hyvät muistiinpanot on ainakin nyt tuohon kirjoittamiseen, ellei muuta. Ties vaikka olisi rahkeita, kun Suomeen palaa, ottaa muistiin panoista parhaat palat, ja kertoa kokemuksia myös ihan suomeksikin. Siitä kun vain vähän kääntää.

Mentiin eilen, meidän suomalaisten kesken, hotellissa saunaan ja porealtaiseen. 6e kyllä maksoi ihan mielellään suomalaisesta saunasta (made in Finland luki siinä niin) ja poreilusta niitten tyyppien kanssa. Tuntui, että sitä nauroi varmaan koko reissun edestä, oikeastaa ei millekään.
Kyllä yksi ikimuistoisin reissu täältä, tuo lomanaloitus saunan merkeissä.

Tänään ihmiset meni Plovdiviin ja huomenna olis tarkoitus lähteä Burgasiin. Sinne meno on 7h ja hostellissa pitäisi myös nukkua. Tarkoistus olisi ihan mennä, kun Suvi sitten jää sinne vielä viikoksi auringonarmoille.
Mie oon kai nyt sitten menossa. Onhan se ihan jees. Ei oo vielä tullut vaan fiilistä. Onhan tässä tullut matkustettua lähes joka toinen päivä bussilla jonnekin.
Saa nyt nähdä.
Mun pitäis ostaa muuten matkalaukku. Vanhaa alkaa pikkuhiljaa näyttää pieneltä tavarakasaan verrattuna. Hehheh.. Jos sitä tänään kävis kattelemassa.

Ei tässä kai tällä kertaa sen enempää. Lataan videoa festivaaleista ja kaikesta jahka johdon löydän. Mulla on tossa aikaisemminki ollu pari videopäivitystä, mutta koska netti on ollut niin hidas ne on nyt muokkaus-vaiheessa. suhrasen ne sitten jossain vaiheessa. Viimeistään kotona.

Ti Amo!
Obicham Te!
Szeretlek!
Minä rakastan sinua!