keskiviikko 8. elokuuta 2012

Seikkailut lentokentällä ja suomessa

Mun piti eilen viimeinen päivitys tästä kaikesta, mutta huomasin, etten ole ollenkaa noista meidän kulttuuri-illoista pistäny mittää. Olkoon se sitten viimeine. Tämä päivitys on siis omistettu paluumatkalle.

Päivitys viimeistä kertaa hotellilta. Koomalla ei ole rajaa.


Sofian lentokentältä tämä seuraava. Varmaa joku 20 minuuttia kyynelten jälkeen ku hyvästelttiin Eddy, Irina, Vero ja Mirco. Kyllä se tarkastaja hiukan pitkään katsoi, kun olin ihan naama tomaattina turvatarkastuksessa.

Matkatavaroista sen verran, että pelkäsin kuollakseni, että mun ruumaan menevä laukku on liian iso (maksimi 30 kg), mulla oli vaan 18 kg (ottakaa huomioon se, että lähes koko laukun sisältö ja itse laukku oli Bulgariasta ostettu). Käsimatkatavarat ylittivät taas rajan puolellatoista kilolla. Polish Airlinesin sivuilla luki, että ylimääräisistä kiloista (hah hah) joutuu maksaa 10€ per kilo. Onneksi se virkailija, oli rento ja sano vaan, että kanna kädessäs kannettavaa, niin se o ok. Eikä se silloinkaan ku näki toisen kerran mut, ku mentiin koneeseen sisään vaatinu repii sitä kannettavaa kouraan.
Kiitos vain tälle herralle kuka olikin.


Goodbye Bulgaria!

Meillä oli tämän jälkeen, vaihto Varsovassa ja edellinen lento oli pikkasen myöhässä, että tuolla ei ollu vähästä kiinni, että Helsiinkiin pääsy olis menny sivu suun. Mutta, meillä oli Jennin kanssa lihasta kantaa laukkuja ja päämäärä päästä kotiin, että hyvin ehdittiin!


SUOMI! SIELLÄ NÄKYY!!

Vastassa odotti tätini Salli, jolle minulla oli myös pikkuruinen tuliainen, Bulgarialaista ruusuöljyä.
Myöhästyttiin ekasta bussista, jolla mun oli tarkoitus mennä. Muutamasta minuutista oli kiinni, mutta onneksi heti seuraava bussi Tampereelle lähti 25 minuutin päästä, että eipä hätiä ollut.

Tässä viimeine video bussista.

Että semmonen reissu :)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Haikea viimeisen päivän otsikko

Sunnuntai aamu ja meidän hotelli, Kiparis Raiku, herää eilisten The biggest party in Europe -bileistä. Mie piirsin puol viiteen asti kuvaa, jossa on meidän koko kööri. Väsyttää, mutta olen tyytyväinen. Kamala mielihyvän tunne siitä, että että ehdin tehdä sen ajallaan. Meidän ihanat italialaiset, Chiara, Giuseppe ja Jonathan lähtivät tänää 5.30 bussilla Banskoon lastenleiriä vetämään. Ne on vielä siis täällä Bulgariassa yhden viikon lisää. Eilen aamulla lähti taas Suvi, joskus aamulla myös kohti Sunny Beachia. Me saatiin itse valita paluu päivät täältä, jos vaikka halusi vielä reissata jonnekin suuntaan, niin Suvi sitten suuntasi biitsille, jonne sen kaveri sitten tulee kanssa muutaman päivän päästä. Ei paha. :)

Miun iki-ihana kämppis Eva, lähtee sitten seuraavaksi. Hiukan haikee fiilis, mutta minuu niin väsyttää eilinen valvominen, ettei se surullinen mielentila pääse puskee väsymyksen yli. Kyllä se kerkiää tulla. Huomenna sitten viimeistää ku lento lähtee, ja kone on irti Bulgarian maaperästä.

Ollaan me ehditty silti tehdä kaikkea, vaikka aika tulee vastaa. Meidän viimeinen bussimatka kuljetti meidät eilen Gelaan, jossa Bulgarialainen kansanmusiikki soi!


"Bulgaria on toinen maa, jossa säkkipilliä, soitetaan soittimena"
Yritin siis sanoa, että se myös Bulgarian kansallissoitin :)



Festivaalin aloittava esitys. Juuri kuvaamani osuuden jälkeen musiikki muuttui vaihdikkaamaksi, mutta ehkä tämä riittää ihan hyvin. Huomatkaa pieni poika soittamassa edessä :)


Sain vähän lähikuvaa. Noi Kansallispuvut on upeita! Harmi ettei tästä näe, mutta soittajan vyötäisillä musketti ja suuren puukko, joka kuuluu kansallispukuun


Eihän kansanmusiikki ole mitään ilman kansantanssia!

Sen jälkeen, mentiin Wonderful Bridgelle, joka on semmonen nähtävyys, joka kannattaa vilkaista jos Bulgariaan menee. Kamerasta loppui muistin tila, joten paljoa en saanut taltioitua, mutta googlettakaa, googlettakaa!


Ylhäältä!


Ja alhaalta! Päästiin myös louhoksen sisään, jossa virtasi puro. Hypeltiin kivillä, ihan niinkuin lapsena

Semmosta. Nyt pakkaamaan!!

torstai 2. elokuuta 2012

Kanjonin kaiku ja vesiputouksen solina

Käveltiin muutama päivä sitten joku yli 6 kilometriä nähäksemme Smolyanin vesiputoukset. Eli hotellilta eräälle kiskalle joka oli "lähellä" putouksia. Meitä oli viisi je meidän olisi pitäny ottaa kaksi taksia päästäksemme perille. Joten päätettiin kävellä matka, tietämättä tarkalleen minne mentii, onko vielä pitkä matka ynnämuuta.
Ei sitten koskaan päästy perille. Kun luultiin että oltiin perillä, pysähdyttiin yhdelle kiskalle ja kysyttiin, että onko vielä pitkä matka, se sano et joku 2,8 kiljometria, vähän vajaa. Oltiin siinä vaiheessa niin poikki, että jouduttiin lähtee takas, ja myös siksi että oltaisiin ajoissa päivällisellä. Tossavähän tunnelmia.


Burgasin reissu peruuntui tänää, yöpaikan puutteesta, joten meidän viimeinen yhteinen reissu oli uusi yritys mennä vesiputouksille! Tällä kertaa se onnistui!
Tässä vähän matkan saldoa!

Follow the river!

Kiivettiin kokoajan yhä korkeammalle ja korkeammalle. Hitsit kun, en saanu mitenkään kuvattua sitä. Tuntui vähän siltä, että matka oli enemmän kuin 3 vajaa kolme kilometriä.

Ilmeisesti kesken jääneiden rakennusten perustuksia, joiden päällä käveltiin hyvin kivikkoisen tien asemasta.


Seuratessa koskea/jokea, matkalta löytyi kauniita paikkoja, ihan veden läheisyydestä.


Epätoivo melkein iski, kun luulin todella, että tää oli se paikka. Eikä mitään, tästä oli vielä pari kilsaa ainaski!


Meidän pikku picnic kööri!

Tästä ei ollut enää pitkä matka, mutta pakko oli muutaman kerran pitää paussia, koska kulkeminen ylämäkeen oli raskasta. Yksi meistä oli lähtenyt matkaan flipflopeissa, mutta silti hän selvisi valittamatta perille! :)


Löydettiin se!!


Vielä tunnelmia putouksen juurelta. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vesiputouksen :)

***

Lopuksi vielä pieni pala suomen kieltä :)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

No siitähän on nyt jo aikaa

On ollut sen verran hektistä/antihektistä, ettei ole paljon jaksanut kirjoittaa. Tänään nyt päätin, että saisin vähän tuntumaa hommaan. Pitäisi kirjoittaa Youthpass* (apua), ja ihan työhakemuskin kotopuoleen.

* Youthpass on periaatteessa semmonen loppuselonteko tästä kaikesta.

Eilen oli viimeinen treeninkipäivä. Juhlat on juhlittu ja festivaalit on vietetty. Youthpassia ollaan väkerretty ja toisiamme halailtu. Meidän reissun alussa oleva treenaaja Nasko, oli nää kaksi viimeistä päivää jelppimässä ja tehtiin pitkästä aikaa taas oikeita töitä (tai siis siltä se ainakin tuntu. tykkään välillä käyttää enemmän päätä kuin käsiä työnteossa). Hyvät muistiinpanot on ainakin nyt tuohon kirjoittamiseen, ellei muuta. Ties vaikka olisi rahkeita, kun Suomeen palaa, ottaa muistiin panoista parhaat palat, ja kertoa kokemuksia myös ihan suomeksikin. Siitä kun vain vähän kääntää.

Mentiin eilen, meidän suomalaisten kesken, hotellissa saunaan ja porealtaiseen. 6e kyllä maksoi ihan mielellään suomalaisesta saunasta (made in Finland luki siinä niin) ja poreilusta niitten tyyppien kanssa. Tuntui, että sitä nauroi varmaan koko reissun edestä, oikeastaa ei millekään.
Kyllä yksi ikimuistoisin reissu täältä, tuo lomanaloitus saunan merkeissä.

Tänään ihmiset meni Plovdiviin ja huomenna olis tarkoitus lähteä Burgasiin. Sinne meno on 7h ja hostellissa pitäisi myös nukkua. Tarkoistus olisi ihan mennä, kun Suvi sitten jää sinne vielä viikoksi auringonarmoille.
Mie oon kai nyt sitten menossa. Onhan se ihan jees. Ei oo vielä tullut vaan fiilistä. Onhan tässä tullut matkustettua lähes joka toinen päivä bussilla jonnekin.
Saa nyt nähdä.
Mun pitäis ostaa muuten matkalaukku. Vanhaa alkaa pikkuhiljaa näyttää pieneltä tavarakasaan verrattuna. Hehheh.. Jos sitä tänään kävis kattelemassa.

Ei tässä kai tällä kertaa sen enempää. Lataan videoa festivaaleista ja kaikesta jahka johdon löydän. Mulla on tossa aikaisemminki ollu pari videopäivitystä, mutta koska netti on ollut niin hidas ne on nyt muokkaus-vaiheessa. suhrasen ne sitten jossain vaiheessa. Viimeistään kotona.

Ti Amo!
Obicham Te!
Szeretlek!
Minä rakastan sinua!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Viimeistä konserttia viedään

Vajaan tunnin päästä lähdetään kohti Perelik Peakkia, jossa Jazz soi aina 4:oo asti yöllä. Tässä vähän meisinkiä tältä aamulta, kun saavuttiin vielä paikkoja pistämään kuntoon:


Oltiin eilen katsomassa yhtyettä nimeltä Echoo-Balkan Samba. Laulaja osasi tehdä eläinten, lintujen ja instrumenttejen ääniä, joten se oli vähän niin kuin beat-boxattua jazzia. Valitettavasti videon laatu ei ole kovin hyvä, mutta bändi oli :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Mistä kaikki alkoi

Katselin tuossa äsken vanhaa videosaldoa. Postaan tähän ensimmäisen tekemäni blogivideon, jonka tein vielä suomen puolella. Jukra mie oon kalpea verrattuna nytte. Nahka vähän jo punottaa palamisesta ja pikkasen lähtee. :D
Äänenlaatu saattaa olla vähän kehno kun autot ajaa, ja on vielä aamukooma.

Eilinen Suomi-ilta meni tosi hyvin. Lantrinki loppu kesken (viisi litraa!!!), mutta kyllä Finlandia kelpasi ihmisille sellasenaan. Meillä oli aluksi teknisiä ongelmia näyttää videoita, ja meillä meni eka vartti siirtäessä muistitikulla toisella koneelle meidän matsku. Veronika -niminen tyttö piti Slovakiasta meitä ennen oman esittelynsä. Hä puhu hiljaa että oli vaikea saada selvää, mutta hän näytti videoita. Tuntui, että sitten kun meidän vuoro oli, ihmiset ei ollut enää kiinnostuneita, koska joutuivat odottamaan, mutta ihmiset sanoi aivan muuta kun kyseltiin vähän palautetta.
No meni kuitenki hyvin, ja miusta meni ainakin ihan hyvin.

Oltiin tänää Perelik Peakilla. Meidän homma oli sitoa paalien ympärille narua kun ne alkoi hajoilemaan. Tietääköhän ne täällä että paalit ei oo tarkotettu rakennustavaraks, vaan ruuaksi kotieläimillä. Sitä paitsi, Suomessa vaan tehdään parempia paaleja, eikä ne vaan hajoo tollee kasaa. Ärsyttävän turhauttavaa hommaa. Tehtiin paahtessa sitä koko päivän. Tiputettiin semmoselta lava -tasolta paalit alas. Sidottiin, ja pantiin takas. Ihan silkkaa tuskaa. Lounaskin oli semmonen kebakko, kaks kurkun puolikasta ja tomaatti. mää nyt valitan, mutta välillä tuntuu, että oonko mie jollain läskileirillä, kun ruoka-annokset on niin pieniä.

Täällä ruokaa on vähän niinku karppaus-safkaa. Yleensä meillä on ruokana täällä kanaa, ruokajuomana vettä ja salaattina kurkkuja ja tomaattia. Koskaan ei syödä kalaa (onneks), ja possun ja sianlihaa on ehkä kerran viikossa pihvinmuodossa. Azerbaitsan on muslimi maa niin ne ei syö possua, täällä on pari kasvissyöjää ja mun kämppis eva ei syö punaistalihaa. Suurin meistä ei tykkää kalasta ja, lisäksi mie ja Jenni ei käytetä maitotuotteita, joten näillä ehdoilla on vähän pakko mennä.
Kyllä mie on aina lautasen tyhjäks syöny, mutta olis ihan kiva saada välillä perunaa kanan kanssa, tai riisiä... tai pastaa. Jos näitä hiilaripommeja on tarjolla, niin yleensä sen kanssa on paistettua juustoa. Ei koskaa lihan kanssa. O.o

Tossa viikko sitten meillä oli illalliseksi kolme paistettua paprikaa ja päällä tomaattikastiketta. Se pisti vähän vihaseksi.. Ihme karppaajat...
Tänää oli kuitenki Täyttettyjä paprikoita riisillä ja lihalla. Ne oli hyviä!

Niukan ruoan takia käydään lähes joka päivä marketisssa.. Hedelmiä kuluu ja suklaata. Suklaata liikaa...

Mie kaipaan myös oikeeta kahvia. Jopa sitä myrkkyä mitä keitän kotona ;_;
Nescafé ei ole ystävä.

Eiköhän tää ole tarpeeksi nillityksestä. Meillä on oikeesti mahtavaa. Festivaali starttas tänää ulkoilma-dokkarilla, joka kertoi OM -nimisestä yhtyeestä, joka soittaa täällä. Myös ensimmäiset vieraat saapuivat; Portugalilainen Miguel ja saksalainen Peter (hän riesi Porin Jazzin ja oli käyny 60 -luvulla Tampereella!!) ja armenialainen reportteri, jonka nimeä en muista.

Huomenna pitäisi näyttää heille kaupunki. Menempäs siis nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tunnelmia ennen Suomi-iltaa

u Jännittää mitenköhän tää menee. Ollaan kyllä powerpointti tehty, ja hiukan maistiaista löydetty ;)
Lantrinkina 3 litran tonkka appelisiin mehua, joka makso euroissa 20 senttiä. Ainakin riittää kahteen pulloo!!
Ei olla ainoita, jotka odottaa tätä iltaa. Pientä jännitystä ilmassa!!
En oo päivittäny kun ollu vapaapäiviä. Tehtiin me yks päivä töitäkin, Perelik Peakilla, mutta sen jälkee ollaa oltu täällä. Lorvittu, katottu leffoja ja shillai. Mikäs tässä ollessa. Iltaisin ollaa tutustuttu muihin maihin, tanssittu ja vietetty iltaa. Ihailen kauheasti, kuinka ihmiset on todella panostanu iltojensa tekemiseen. Nii ollaa myökin. ^^



Azerbaitsanilainen tyttö, A'ygun auttoi minuakin vähän valmistautumaan koitokseen!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Postaus ystävälle


Tiedän että videoiden laatu ei ole häävi ja materiaali mitään ihmeellistä. Mutta omistan tämän päivtyksen hyvälle ystävälleni suomen maalle, Tytille, jolla on tänään synttärit.


Kiipeilyn jälkeen suunnattiin sitten vuoren sisään, syvälle maanalle! Tässä muutama taltiointi siitä.





Maanalla kivi muistutti ihan kamalan paljon jotakin koralliriuttaa. Käsi tärisee kokoajan, niin ei näe kovin selkeästi. :(


Jatkuvaa eeppisyyttä..



Höpisen hienosti taas :D


Kristalliputous, olkaa hyvä!!



Ja lopuksi palkinto tehdystä työstä.
Oikein paljon onnea 21 -vuotiaalle piraatille!!!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Huomista ja eilistä, loput näkee peilistä!


(toinen video Shiroika Lakasta. Meille on jäänyt paikan nimistä, jonkinlainen vitsi, että laulamme Can't take my eyes off you:ta, toistellen vain tuon kylän nimeä.

Hyvää iltaa minun puolesta. Koetan tässä vähän tiivistää, eilisen ja tämän päivän saldoa. Oltiin Devin -nimisessä paikassa turisteilemassa, plus ne jotka ei ollu Kreikassa pääsi vihdoin uimaan. Ei mitenkää tästä Smolyanin vuoristoista poikkeavaa näettävää. Kaikkeen sitä sitten osaa tottua. Käytiin myös Devil's Throat Cave -tippukiviluolassa, mikä oli ihan ainutlaatuinen kokemus. Vähän väsytti kun toista päivää piti bussilla ravata, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Opetin myös kämppikselleni Evalle suomea. Hän on itse Iso-Britanniasta, tai siis Karibialta. Ihan kiva oppia hältäkin jotain enkkua, kun onhan hän natiivikin. Katottii tänään siestalla hänen kanssa X-men: First Class. Siinä muuten näyttelee Nälkäpelin Katniss Everdean (en jaksa googlettaa, mikä sen oikea nimi on).
Illalla sitten ahtauduttiin kymmenen ihmistä pienelle parvekkeella hiukan rentoutumaan ja puhumaan elämästä. Tykkään kyllä ihmisistä täällä suuresti!


Tänään meidät sitten jaettiin tiimeihin joita oli neljä.
1. tiimi oli vastuussa, loppukonsertin järjestämistä, Vip -vieraiden ja muusikoida hostaamisesta ja PAALEISTA joilla rakennetaan festariaita Loppukonsertti on Perelik -nimisessä paikassa, jonne mennään vissiin huomenna(?). Oon tässä ryhmässä.
2. tiimillä oli periaatteessa sama jopi, mutta Smolyanissa baareissa, missä bändit esiintyy. Miinus tosiaan paalit.
3. Kolmas tiimi vastaa tulevasta lasten taideleiristä (kolme italialaista, jotka on täällä viikon pidemään aikaa), ja festivaalien aikana olevista lastentyöpajoista. Niiden on tarkoitus mm. tehdä Potato-puppets:eja, eli peruna-nukkeja.
4. Neljäs ryhmä on mediavastaavia, reportteja, kuvaajia ja myäs lipun myyjiä. Yhdelle annettiin keissi myös vastata nettimainonnasta. Tässä ryhmässä on kaksi Iso-Britannialaista, joten tuskin tulee kielioppi mokia muittenkaan suunnalta.


Meillä alkoi myös tästä eteenpäin teema-illat, jokasen maan kanssa. Bulgaria oli tietysti ensimmäisenä. Juotiin, laulettiin, naurettiin ja syötiin todella hyvin. Voi juku kuinka hyvää Shopska-salaatti on, plus kana kun sen valmsitaa ja maustaa hyvin!! Illalla kun kaikki oli mukavassa nousussa, tehtiin semmonen disco-rinki jossa kaikkien piti näyttää jotain oman maan tanssia ja laulua. Suomi edusti Ponileikillä, Kakkulaululla ja Ievan polkalla. Meidän oma teema-ilta on torstaina, niin ajattelin että opettelisin siihen mennessä tuon purjon heilutus laulun kokonaan. Voi ei.. sanotaan näin.

Saavutin tänään muuten taas yhden asian tänään. Katsokaa itse. Oon aina halunu tehdä tän:

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mun on nähtävä, tehtävä kaikki, heti ja nyt!

Terveiset Kreikasta. Hienosti päästiin sinne ja takaisin. Meitä piti lähteä 8, mutta sitten meitä olikin 9, mutta hyvin oli tilaa. Tie oli todella mutkasta. Mentiin vuoreilta toiselle, todella huonokuntoisia ja mutkittelivia teitä. Koitin nukkua mahdollisimman paljon ettei vaan tulis huono-olo. No eihän siitä mitää tullu. Päätä särki vähän paluumatkalla mutta ei sen vakavampaa.

Lähdettii joskus 7.20 hotellilta ja oltiin joskus puoli 12 rannalla. Rajalla tullimiehet vähän mietti meidän monikulttuurista kööriä, mutta kunnialla päästiin Kreikkaan. Matka kesti jotakin 3 tuntia. Tosta näättekin Google mapsin reitin suunnilleen.

Siellä sitten oltiin 17 asti ja palvottiin aurinkoa ja uitiin. Olin elämäni toisen kerran meressä!! Ja ekaa kertaa "Valkoisella merellä". Vesi oli tosi suolasta, sen huomas siitä, että vedessä kelluminen oli helppoa.

Saavutin myös reissulla myös muutan asian: Näin elämässäni palmun ja piirsin hiekkaan sydämen. Ja tietyst,i kävin Kreikassa :D

Ai niin, tämä nyt ei ollut mitenkään yllätys, mutta paloin aika komeasti selästä. Onneks ostettiin kolmeen pekkaan Dartan ja Tamásin kanssa aftersunia, niin ehkä tässä ei olla kuolon partaalla.

Huomenna mennään Deviniin (mistä tulee yleisein pullovesi mitä ostetaan täältä), altaaseen uimaan (siis se vesi ei tuu siitä uima-altaasta.. tai kuka tietää? :D).
Taas pitääs herätä aikaseen ja palaaaa, mutta kyllä se on huomattavan rentoa vaan olla. Vois vaan olla useamminki.
No tiistaina alkaa sitten oikeet työt, et ei paljon naurata. Nythän me ollaan vaan viikon lomailtu.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

And now we go to Greeceland!!

Ollaan nyt Smolyanissa toista yötä. Saavuttiin joskus yhdeltätoista viime yötä, ja tänään vähän pyörittiin ja peruuttettiin "keskustassa". Täällä on semmonen 20 000 asukasta ja yks ostoskatu ja disco. Mutta ihan kiva. Hotelli on aika kotoisa, koska huoneessa on puumateriaalia esimerkiksi, sänky ja katto.

Lähdetään huomenna vapaapäiväksi Kreikkaan. En malta odottaa.
Viime päivät on muuten menny flyereitä jakaen kaupungilla ja shoppaillen, ei mitää maata mullsitavaa. Siksi en oo päivitelly ja plus siksi, että videoiden pistäminen tänne sen "muutaman tovin" joku 30 sekan videon jotakin 20 min joten joten..

Eipä muuta. Huomenna bussi lähtee 7:00 joten suihkuu ja nukkuu.

Ihan mahtavat fiilikset!!!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Treeni on ohi -> huomenna show time!

Pistän taas vähän videota mitä tänää ollaa tehty plus mitä eilen näki ja koki Sofian keskustassa. :)

Oltiin eilen Sofian keskustassa. Meillä oli kolme tuntia aikaa tutustua paikallisiin, auttaa, nähdä kaikkea ja tehdä jonkilainen kollaasi siitä mitä me koettiin ja nähtiin. Tavattiin yksi suomalainen joka oli ollu Bulgariassa, saman ohjelman kautta vapaaehtoistyössä pari vuotta sitten. Sitten kohdattiin paikallinen tyttö, joka oli myös ollut vaihdossa ulkomailla saman ohjelman kautta. Outoa. Oikeasti. Harvoin miljoona kaupungissa, juuri tuollaisia kohtaa haastatella. Meillä oli ryhmässä Italialinen Jon joka oli ollut paria päivänä aiemmin ollut keskustassa ja tyttö nimeltä Irina joka oli alunperin venäläinen. Täällä vanhat ihmiset puhuvat venäjää mutta ei englantia, mutta nuoret osaavat englantia.

Nähtiin ja koettiin. Videostakin tuli tosi hyvä. Toivottavasti voin saada sen jossakin vaiheessa Jonilta muistoksi.

Käytiin myös tosi upeassa taidegalleriassa. Löydettiin se siksi, kun ulkona oli semmonen iso kirjava pääsiäismuna :D

Kahdeksalta meille oltiin varattu paikallinen ravintolaillallinen tästä läheltä. Meillä oli live musiikkia. Toinen treinereistä, Nasko opetti meille paikallista tanssia ja ruoka oli todella hyvää. Erityisesti vesimeloni.

Täällä on ihana syödä tuoreita hedelmiä. Hunajameloni on taivaallista, samoin vesimeloni, omenat, päärynät ja nektariinit.

Iso peukalo tälle kaikelle. Katsottiin tämä viimeiseksi. Todella koskettavat :')
Nyt kun treenaus on ohi lisään vielä tän, mikä sopi hyvin kun siivottii treenihuonetta
.
Ai niin. Bulgaria on muustakin tunnettu kuin jogurtista: täällä on yksi maailman suurin ruusu tuotanto :)

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kuin ensimmäistä päivää



Tässä vielä ekan päivän tunnelmia :) Plus ensi esittelyssä kaksi muuta suomalaista: Jenni ja Suvi. Hekin varmasti sanovat sanasen blogiin reissusta :)))

Eilen koulutuksen jälkeen vietettiin iltaa Sofian yö-elämässä tässä lähiöalueella. Stadiumilla, keskustassa oli Guns N' Rosesin keikka ja kuultiin mm. Better. Sitten ku lähdettiin kotii oli keikan vikabiisi soi, joka sopi meillekin ihan hyvi; Paradise City

I want you please take me home..

Koulutus on ollu todella informatiivinen, ja paljon luentojen yhteydessä on pieniä tehtäviä, jotka tekee tunneista jouhevia. Eilen iltaohjelmassa sai päättää halusko tehdä ryhmässä laulun, tanssin, tarinan vai näytelmän EVS ohjelmasta ja siitä mitä tuleva kuukausi tulee olemaan. Naurettiin ihan kippurassa tuotoksille, ja oli hieno huomata, että jo ekana päivänä, osataan toimia ryhmässä eikä enää jännitä esimerkiksi puhua englantia.

Oltiin siis eilen semmosessa pubissa, joka oli vähän niinku kiska, jonka ympärillä oli puutarha tuoleja ja niitten ympärillä istuttiin ja oltiin. Se oli niinku keskellä puistotietä. Siellä oli semmonen ufomainen katos, screeni josta tuli gunnareiden konserttitaltiointi ja sen edessä jamppa soittamassa akustisella covereita. Tuli kaikkia ihania kappaleita <3

Oli siisti huomata, että musiikki todella rikkoo kielirajat. Kun ers Latvilainen pariskunta pyyri laulajalta Beatlesin Hey Junea, niin kohta koko meidän pöytä oli hyräilemässä kappaletta. Tämmöistä täällä. Liitän vielä pari videoata tunnelmista :)

Linkki

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Tutustumisleikkejä

Ensimmäiset treenitunnit on menny ja nyt osataan ainaki muutaman nimi. Ihan kivaa on. Tosi kuuma, mutta jees. Tää meidän reenialue on tosi kiva, aukee paikka. fudis kenttä ja kaikki. pitäis päästä tota ostaa suihkugeeli ja shampoo jossakin vaihees jostakin. Nyt on semmonen tunti vapaata ku kirjoitan. tiedä sitten viittiskönyt lähtee jonnekin hortoilemaan.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Ylös alas, ylös alas

Nyt vihdoinkin ollaan perillä. 11 tunnin piinan jälkeen ollaan Sofiassa hotellissa yöpuulle menossa. Muutama lukki tuli liiskattua hotellihuoneesta, mutta katto on sentään pään päällä ja sänky alla.
Matka meni hyvin. Hienoo huomata, että tullaan ihan hyvin toimeen, vaikka tosiaan tutustuttiin joku 10 h sitten.
Oli hauskaa, meidät haettiin lentokentältä, niin sillä samalla koneella tuli joku Bulgarilainen naisten lentopallo joukkua, niin siellä odotti kunnon tv-kamerat. heti piti pilailla ja heiluttaa suomenlippua kahta kauheammin. Näin meillä.

Samalla kyydillä haettiin Unkarilainen Thomas, niin oltiin ihan hiljaa autos ja puhuttiin keskenämme suomee, niin autoradiossa alko soimaa McHammerin Can't touch this ja sit jää murtu

Huomenna koulututaan. Koetan saada tänne pientä videosaalista, ku joudan. Nyt nukkuu. Kauniita unia.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Lähdön paikka

Nyt sitä mennään! Lähdetään just kävelee bussipysäkille jonka päätepyseäkki on Hki-Vantaan lentokenttä. :)

Seuraava päivitys on ilmeisesti jo ihan uudessa miljöössä, kuin kotikoneella!

Niin jännittävää

Oon ihan paiseessa. Vielä haluun tänää uimaan Suomen vesistöön, mutta ensin pitäisi hoitaa pakkaaminen. Ylös on kirjoitettu mitä tarttee. Olisipa, ne samalla työllä menneet laukkuunkin..

Mutta mikä laukku?
Jarno tuo tänää tänne töistään päästyään omansa näytille, ja lupasi myydä sen hyvään hintaan. Käyhän tuo.
Sitten voin pakata.
Täytyy vielä tänään myös paniikkipyykätä, tutkia noitten nesteiden millilitra määrät mitkä otan koneeseen, ja juuri tuossa Taneli huuteli, että kone pitäisi saada forkkaus valmiuteen.

Lähden hoitaa hommia.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Joko huilataan?

Nyt on lähes kaikki viimeksi murehditut asiat kasassa, ja loput onkin Tanelin tulostus vastuulla. Oon jotenkin ihan poikki, kun työkiireitä, ja kaikkia pitää nähdä ennen lähteö. Meilläkin pyörii populaa rutkasti. Oikeasti haluisin vain muutaman päivän hiljaisuutta ja rauhaa... Eli ei sitä uutta kouluakaan ole hirveästi aikaa juhlia.

Voee. Tajusin äsken, että mulla on ollu se A-hepatiitti rokote siististi pöydällä koko päivän ja oon unohtanu pistää sen jääkaappiin.. Miksi se pitää noukkia apteekista? Miksei niillä ole sitä?
Lähtiköhän multa äsken just 35 euroo taivaantuuliin??

Huomenna sitten viimenen työpäivä. Oon jonkin verran suunnitellu sen päänmenoksi asioita. Tulee varmaan ihan kivaa.
***

Meen hetkeksi takas nukkuun. Silmät menee ristiin.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Minä luon tulevaisuuden, jos annat mahdollisuuden

Pääsin kuvataiteen koulutusohjelmaan TAMKiin. En osaa vieläkään sitä oikein tajuta. Lyötiin vetoa siitä, poikaystäväni Tanelin kanssa 20 euroa kuinka käy, no mä hävisin ja voitin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Matkaan ei ole enää kauaa.

Passi on löydetty, sain kaverilta lainaksi/lahjaksi digikameran ja A-hepatiitti -rokote aika on tiistaina. Sitten vielä tietokoneen formaus ja pakkaus, niin let's mennään!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Alkuvalmisteluja

Sain tuolta Kalevan Nuorten Liitosta juuri puhelun, että olisiko mahdollista, blogia alkaa perustamaan Bulgarian matkasta. Toki toki. Heti siinä herättyäni päätin sitten aloittaa. Kirjoitusasusta ja kirjoitusvirheistä on sitten turha naputtaa. Minuu ne ei kiinnosta -- eli ei siis teitäkään. *jedivoimia*

Jos rehellisiä ollaan, käsityskynnykseni matkaan lähtemisestä on edelleen prosessissa. Ei tässä ole oikein kerenytkään sitä ajattelemaan, kun päivät on menny töissä. Sen verran olen kyllä valmistautunu reissuun, että oon ollu murehtimatta. Sen lisäksi on varaa lähtee reissaamaan, ensiksi ylioppimis rahoja on vielä jonnin verran ja sitten kesätyöpalkkakin tulee iha näillä näppäimillä.

Asioille joille pitäis uhrata matkan suhteen edes pienikin ajatus on:
- kännykän playlistin vaihto
- kuulokenappien osto
- webbikamera tai mikki (lähden nyt turhimmista :D)
- kelan sairaalakortti hommata
- lippuset tulostaa, aikataulu tulostaa, muut tärkeät muistamis asiat vielä tsekata läpi s-postista
- ... ilmeisesti pitäisi myös rahaa vaihtaa? Siitäkin olen vähän pöllönä kuinka paljon
- kyriiliset kirjamet! Muistan vielä huhtikuussa, että olin niistä polleena, kui tärkeitä ne on, ja tässä muutaman kuukauden opiskelusaldo: ei mittää
(Bulgsussa siis kirjoitetaan niillä niin)

Mulla on tässä vielä semmonen ongelma nimeltä kannettava, kone nimittäin leikkaa kiinni eli syö itse itseään viruksen takia. Formatointi olisi paras lääke, mutta mistä ulkoinen kovalevy koneella sisältäville asioille siksi hetkeksi?
Minuu vähän ärsyttää, että lähtö on tosiaan jo semi-lähellä, eikä tane ole voinut tehdä asian eteen enää mitää, ei sen jälkeen kun kertoi tietokoneeni diagnoosin.
Ei sitä tuu sitten kauheesti kirjotettua rikkinäisellä koneella : <
***

Voi jukran pujut! Nyt ku tajusin, että lähtö on lähellä, ja alan pyörittämään näitä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita, alkaa pikkasen jännittämään.

No nyt tänään vielä töihin ja siellä on omat asiansa mietintä myssyn alla.

P.s. Anteeksi Raine, että kopioin blogisi nimen.